nuts & peanuts ;)

Iltaa! 

Ajattelin oikein kunnioittaa pähkinöitä ravintona niinkin paljon että niille nyt aivan oma postaus.  Tottakai pähkinät ovat aina maistuneet ja olen tiennyt että ne on todella terveellisiä, mutta tässä päivänä muutamana oikein kunnolla tulin perehtyneeksi siihen mitä ne pähkinät sisälsivätkään. Siitä innostuneena päätin alkaa hankkimaan kotiin enemmän pähkinöitä ja laittaa niitä pöydälle jatkuvasti tarjolle ja lapsille myös evääksi eri muodoissaan. Miten helppo ja luonnollinen ruoka!

Maapähkinät ovat varmaan kaikkein edullisimpia pähkinöitä. Niitä ei kannata silti ollenkaan halveksia sillä se sisältää hyviä rasvahappoja noin 29 g/100 g, rasvaa yhteensä noin 70 % ja proteiineja 14 % sekä B-vitamiinia ja runsaasti E-vitamiinia.E-vitamiini on parantaa muistia ja on iholle hyväksi.

Saksanpähkinä sisältää hyviä rasvahappoja 56 g/100g, rasvaa 85 %, proteiineja 9 % sekä B-vitamiinia.

Minigrip-pusseihin on kätevä laittaa lapsille kouluun vaikka evääksi pähkinöitä. Pähkinässä on kaikki mitä ateriastakin tulee saada, hiilihydraatteja, proteiinia, rasvoja, kuituja ja vitamiineja. Itse en laita ollenkaan pahakseni myöskään suolattuja, paahdettuja tai kuorrutettujakaan pähkinöitä. Lähestulkoon luen pähkinäsuklaankin terveelliseksi ravinnoksi. ;)

Kaikki varmaan ovat tehneet perinteisiä chocolatechip-pikkuleipiä. Niistä on helppoa tehdä terveellisempiä kun laittaa todella reilusti vaikkapa saksanpähkinärouhetta ja kookoshiutaleita. Itse tein juuri ja lapset tykkäsivät tosi paljon.  Sokerimäärän voi ongelmitta vähentää puoleen, ainakin  kinuskikissan reseptistä. En nyt jaksa linkkiä laittaa, sorry!

Ostin halpa-hallista hauskan pikkuleipäleimasimen. Hauska koje. :) Pekaanipähkinäpiirakka on helppo leivonnainen ja yksi minun lemppareista. Vielä kun vähentää reseptin sokerimäärää tai korvaa hunajalla, voi syödä vähän paremmalla mielellä.

pekaanipähkinäpiirakka on kestosuosikkini

 Kolmenkymmenen vuoden rajapyykin ylitettyäni olen alkanut kiinnittää ravintoon enemmän huomiota. Osaan kyllä todella arvostaa kaikenlaista herkutteluakin, mutta perusravinnon pidän terveellisenä. Manteleita kannattaa syödä niin usein kuin mahdollista. Olen huomannut että lidlistä saa edullisimmat mantelit. Piirakkapohjan jauhoista on hyvä korvata suuri osa mantelijauhoilla. Kallimmaksihan se tulee, mutta on paljon ravitsevampaa. Herkuistakin voi saada ravintoa eikä vain tyhjiä kaloreita.

Myös manteliöljy on edullista ja todella tehokas kuivan ihon kosteuttaja. Punnitse&säästä kaupasta olen ostanut sitä.

Kaikista pähkinöistä kookos on kyllä niin supertuote. Itse tykkään kookoksesta kaikissa muodoissa; kookostuoksut, shampoot, voiteet, saippuat, karkit, limonadi....kaikki on mun lemppareita. Kylmäpuristettua kookosöljyä käytän paistamiseen, ihonhoidossa ja  teessä.

Tänään tein lapsille iltapalan jälkiruoaksi perinteisiä kookospalloja. Käytin voita, kaakaovoita ja kookosöljyä. Sokeria laitan vähintään puolet vähemmän kuin reseptissä.

näitä kookoskuutioita syödessä voi lohduttautua sillä että nämä ovat ainakin kuitupitoisia toisin kuin tavalliset karkit.

Uusi tuttavuuteni on kookossaippua. En voinut olla ostamatta kun huomasin että näitä sai myös ruusun tuoksuisina. Saippua on tehty kylmämenetelmällä. Taidan kokeilla kasvojenpesuunkin.

Vielä pari kuvaa näistä meidän pikkuruisista.
Ne on niinkuin pähkinöitä. Pieniä mutta sisältävät kaiken tarvittavan.


 
 Näistä saa myös voimaa niinkuin pähkinöistäkin. Toki täytyy vähän päiväkahveja ja teetäkin hörppiä että jaksaa. 

 teehetkilläni lukemisena edelleen usein "tuhat lahjaa". Kirjassa on niin paljon sellaista mitä en halua unohtaa.

Leppoisaa keskiviikkoiltaa!


Janette

loppukesän puuhia

Hei!

On tullut kirjoiteltua niin painavaa asiaa viime kertoina että nyt tulee tämmöinen kuvapainotteinen juttu. Vähän poimintoja meidän "syksyn" alusta.

On se kuulkaas kumma juttu kun en saa tuota pajaa siivottua nyt millään vaikka sinne oon tuhat kertaa mennyt siinä mielessä. Oon vaan siellä siirtänyt tavaoroita sinne tänne mutta valmista ei tule!!

Onneksi tuo minun mies taitaa olla paremmassa iskussa kun innostui korjaamaan pajan rikkkinäisen oven.

 Olin tosi tyytyväinen. Laudatkin oli tuo rakkauspakkaus valinnut niin mun makuuni että.

 

Meillä on kyllä kovasti osattu iloita loppukesän herkuista, mustikoista, viinimarjoista ja kirsikoista. Olen leiponut paljon piirakoita sun muuta ja lapset ovat osanneet arvostaa. :)

 Ollaan oltu porukallakin mustikassa ja tuolta omalta pihalta on tullut joka päivä syötyä marjoja. Celeste ja Romeo on aina innokkaina mukana kun poimitaan marjoja.

 Celeste leipoin ihan itse mustikkapiirakan isille.

nam!! 

Meillä ei helposti leivonnaiset vanhene. Syöjiä riittää. Mutta oon huomannut että kun leivon vähän pienemmällä sokerimäärällä niin herkut eivät katoa aivan yhtä vikkelään. säästyy mullekkin enemmän. Kumpiko vaihtoehto nyt sitten olis parempi? ;)

Tässä meidän koululaiset aamutuimaan:

Aikamoinen tohina on joskus aamuisin käynnissä. Mutta rauha on vallan käsinkosketeltava kun ovi viimein paukahtaa kiinni viimeisen lähdettyä. Paitsi että...Romeo nipistelee ja vetää hiuksista Celesteä ja on oppinut kiljumaan lähes lasit särkevän kimeällä äänellä. Silti Romeo on uskomattoman valloittava veikeine ylä-sekä alahampaat paljastavalla hymyllään, että jopa sen ilkeydet usein vaan huvittavat. Täytyy pitää varansa että tulee pidettyä kuri myös tälle pienelle veijarille. Onneksi saan torstaisin pitää aina lepo/virkistyspäivän.                 

Koen todelliden kauneuden lähtevän sisältä. Jumala omistaa kaiken todellisen kauneuden ja se alkaa nöyryydestä. Ei alistumisesta, alemmuudentunteesta, vaan kyvystä vastaanottaa ilolla ja nöyryydellä(ilman vaatimuksia ja kontrollia) kaikki mitä Jumala antaa. Parisuhde haastaa meidät etsimään todellista kauneutta, sillä siinä ei ulkokuori hyödytä mitään. 

Toivotan teille kaikille ja itselleni kykyä nauttia itselle tärkeistä ja iloa tuovista asioista! 

Tässä vielä vähän kissa-asiaa:

 Meillä olis täällä kaksi kissaa nyytävänä. Ne on sisäsiistejä vaikka ulkona lähinnä ovat olleet nyt. Mustavalkoinen ja valkoinen. En ole aivan varma sukupuolesta. Valkoinen taitaa olla poika. Tässä alhaalla kuvassa, mikäli häntä erottuu. Joo no häntä ei erotu. ;)

 Ihaniahan nämä karvakerät on siellä sun täällä päiväunillaan mutta kyllä meille pari kissaa riittää. Ottakaa yhteyttä jos kissat kiinnostaa. 




Janette

syviä aatoksia..

Hei!

Meillä täällä on nyt rauhallista, ainakin hetken ajan kun Romeo nukkuu. Jani lähti muiden lasten kanssa vähän mökkeilemään. En tiedä yhtään minne menivät. Eivät he itsekään tienneet lähtiessään! No, joka tapauksessa minä nyt vietän laatuaikaa Romeon kanssa......se laatuaika sijoittuu tosin enemmän näihin hetkiin kun pikkuinen on unten mailla. No, kyllä niitä pakahduttavia onnenhetkiä mahtuu joka päivälle kuitenkin tuon ihmeellisen pikkumiehen kanssa. Joskus täytyy aivan itkeä onnesta kun on niin kiitollinen. Ei tuon ikäisen hoito silti niin kovin rentouttavaa ole!

Joka tapauksessa siksi aloin kirjoittamaan kun tässä rauhassa ollessani niin paljon herää ajatuksia. Siihen liittyen millainen vastuu meillä on lähellämme eläviä ihmisiä kohtaan. Mietin sitä, mitä tarkoittaa että ihminen on vahva, tai ihminen on heikko.

 Vahvuus mielletään monesti kovuudeksi ja periksiantamattomuudeksi. sitä se ei kuitenkaan ole. Vahvuus on täysin yksiselitteisesti kykyä nähdä itsensä rehellisesti samalla rauhansa säilyttäen. Se on siis kykyä katsoa peiliin.

Mieleeni tuli vahvasti ajatus siitä, että jos perheessä vanhempi on kyvytön "katsomaan peiliin", joutuu joku perheenjäsenistä, yleensä joku lapsista tai puoliso tai molemmat katsomaan peiliin liian tarkasti. Niin tarkasti että esimerkiksi kaunis lapsi ei saa koskaan iloita kauneudestaan,vaan pienet virheet joita kaikilla on, katsotaan hyvin tarkasti. Peilikuva vääristyy koska lapsi pyrkii näkemään itsessään myös muiden virheet joita toiset eivät halua tai kykene katsomaan.

 Aikuisissa on paljon epärehellisyyttä, mutta lapsi on puhdas ja ottaa luonnostaan totuuden vastaan. Siksi taakan kantajaksi joutuu useimmiten lapsi. Totuus ei pala tulessakaan eikä sitä voi piilottaa mihinkään.

Jos vanhempi ei halua katsoa totuutta, älykäs lapsi ei saa iloita lahjakkuudestaan, sillä hän näkee liian tarkasti myös ne asiat joihin ei kykene. Kaunis lapsi ei saa olla tyytyväinen itseensä, sillä hänen vanhempansa antavat hänen katsoa pieniä virheitään liian tarkkaan jos itse eivät ole halukkaita näkemään. Voisi sanoa että rehellisyys/totuus on kuten vesi. Se pyrkii aina samalle tasolle. Samoin rehellisyys kuuluu yhtä paljon kaikille. Jos jokin patoaa veden virtaamisen, joutuu toinen kohta kantaa liian suuren paineen. Samoin on peiliin katsomisen kanssa. Aina joku joutuu kantaa toisen kyvyttömyyden ja heikkouden seuraukset. Joku joutuu kasvaa liian vahvaksi. Siten että sitä vahvuutta voikin kutsua jo heikkoudeksi, sairaudeksi. Joku vanhempi voi olla niin kyvytön katsomaan peiliin,  että sen seurauksena lapsi on ikäänkuin täysin lamaantunut, menettänyt kykynsä elää.

Uskonasioista voi kukin olla mitä mieltä hyvänsä, mutta totuus ei pala tulessakaan, ja vanhemmalta on ääretöntä vastuuttomuutta olla haluton katsomaan totuutta itsestään. Ääretöntä vastuuttomuutta olla rakastamatta totuutta.

Jokainen lapsi on meille mahdollisuus alkaa rakastaa totuutta. Lapsesta me näemme suoraan omat virheemme. Jos emme reagoi, emme rakasta totuutta emmekä siten myöskään lastamme.

Lapsi käynnistää armon vesien virtauksen elämäämme, totuuden vesi virtaa meitä kohti. Jos me patoamme sen lasten ja itsemme välille, lapset saavat liian suuren määrän totuutta kannettavakseen liian pieninä. Meidän täytyy kyetä ottamaan vastaan se lahja jonka lapset tuovat mukanaan. Totuuden lahja!

Kurjimmassa tapauksessa saattaa käydä jopa niin, että lasta joka on saanut harteilleen vastuun ja ylihuolehtivaisuuden vanhempien vastuuttomuuden takia, aletaankin jollain tavalla syyllistää ylitarkkuudesta ym. sillä vanhempi ymmärtämättään pelkää tuota ominaisuutta koska itse on siinä asiassa niin vajavainen. Ja toisaalta vastuunkantajalapselta saatetaan tiedostamatta vaatiakin tuota suurta vastuuta vanhemmalle itselleen sopivassa tilanteessa. Ja esimerkiksi ajattelemattomien vanhempien hyvin ajattelevaista ja pohdiskelevaa, itsensä rehellisesti arvioivaa ja siten myöskin itsensä tuomitsevaa lasta kehoitetaan olemaan mietiskelemättä turhia. Jos ajattelevainen on aika ajoin ahdistunut, häntä syytetään omasta ahdistuksestaan liian ajattelemisen johdosta. Ei ymmärretä että tämä taakka on hänelle annettu itse, eikä hän voi muuta kuin kantaa osansa. Tämä on todella väärin mutta erittäin inhimillistä.

Merkki liiallisesta vahvuudesta, siitä että on kantanut muiden virheitä liikaa, on taipumus tuomita itsensä ankarasti. Kaikenlaiset neuroosit siivoamisesta bakteerikammoihin ym, täydellisyyden vaatimus, taipumus ja liian suuri kyky olla armahtavainen muita kohtaan ja auttaa muita. Epänormaalin suuri kyky armahtaa. Epäterveen suuri kyky ymmärtää muita. Siitä syystä ihminen on siis liian vahva verrattuna muihin. Antaa kohdella itseään väärin, sillä hän on armahtavaisuudessaan liian vahva. Sekin on synti. Ihmisen ei kuulu armahtaa muita yli inhimillisyyden. Se on Jumalan asemaan pyrkimistä. Jumala on itse kärsinyt meidän puolestamme, sillä hän kykenee siihen, täydelliseen armollisuuteen ja kärsimykseen toisen puolesta ilman katkeroitumista ja sairastumista. Hän ei tahdo että me joudumme kärsiä. Hän on kärsinyt yli inhimillisyyden meidän puolestamme.

Jos me ylitämme armahtavaisuudessa meille sopivan rajan omin voimin, siitä seuraa pelkkää pahaa. Käskyyn "rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi", sisältyy että ihmisen kuuluu itsestäänselvästi rakastaa itseään eniten. Itseään on vaikeaa rakastaa ellei ole saanut rakkautta tarpeeksi. Siksi rakkaus itseään kohtaan täytyy saada ensiksi, sitten voi oppia rakastamaan muita. Tämä ei tarkoita tietenkään itsekkyyttä. Itsekkäitä ovat ihmiset joita ei ole rakastettu, eivätkä he siten osaa vielä rakastaa itseään. Tämä on se suurin ja merkityksellisin vaje jonka Jumala voi korjata ihmisen elämässä. Jumala voi antaa meille sen puuttuvan rakkauden joka saa meidät rakastamaan itseämme ja lähimmäistämme.

Jos emme kuitenkaan luota että Jumala voi sen antaa, vaan yritämme rakentaa omaa armollisuuttamme, meihin sopii tämä raamatun kohta:

 "Ei jokainen, joka sanoo minulle: 'Herra, Herra!', pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.
Moni sanoo minulle sinä päivänä: 'Herra, Herra, emmekö me sinun nimesi kautta ennustaneet ja sinun nimesi kautta ajaneet ulos riivaajia ja sinun nimesi kautta tehneet monta voimallista tekoa?'
Ja silloin minä lausun heille julki: 'Minä en ole koskaan teitä tuntenut; menkää pois minun tyköäni, te laittomuuden tekijät."

ja kannattaa muistaa myös tämä:  

"Ja vaikka minulla olisi profetoimisen lahja ja minä tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon, ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin vuoria siirtää, mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi.
Ja vaikka minä jakelisin kaiken omaisuuteni köyhäin ravinnoksi, ja vaikka antaisin ruumiini poltettavaksi, mutta minulla ei olisi rakkautta, ei se minua mitään hyödyttäisi." 

Me olemme täysin riippuvaisia Jumalan meille lahjoittamasta rakkaudesta.  Se antaa meille kyvyn nöyrtyä ja tunnustaa suuretkin virheemme. Siten otamme vastuun läheisistämme. Ei ole rakkautta ilman vastuuta. Kuinka voit väittää rakastavasi Jumalaa jos et rakasta edes lastasi? Näetkö lapsesi kärsivän, mutta pyritkö yhä itse Jumalan paikalle, toivoen että siten kaikki muuttuu hyväksi?

Tätä juttua voisi jatkaa loputtomiin, jatkuen aiheeseen mitä tapahtuu sitten kun se itsestään viat aina löytävä lapsi alkaa nähdä totuuden siitä miten on kantanut muidenkin virheitä. Silloin tarjoutuu yleensä tilaisuus myös vanhemmalle nähdä virheensä selvemmin, sillä lapsi ei enää ole syyllisyyden ja huonouden vanki vaan kertoo yleensä hyvin suoraan vanhemmille näiden virheet. Tilanne voi olla siunaus tai kirous. Jos vanhempi silloin vihdoin jo uskaltaa nähdä itsensä, tilanne koituu siunaukseksi.

Jos perheessä lapsella on ylisuorittamista tai syömisongelmia, on todellakin peiliin katsomisen aika. Lapsi katsoo peiliin teidän puolestanne ja kärsii!

 Koskaan ei ole liian myöhäistä. Vaikka lapsi olisi jo aikuinen, voi vanhemman rehellinen peiliin katsominen, omien virheiden myöntäminen ja teoistaan ja tekemättä jättämisistään vastuun ottaminen antaa lapselle suuren lahjan, paljon uutta vapautta.

Tahdon ehkä tällä kirjoituksellani vedota juuri niihin ihmisiin, jotka eivät katso olevansa vastuussa elämässään olevista ongelmista. Tahdon sanoa: Jos sinä et kykene tarjoamaan lapsillesi turvallista ja tasapainoista kasvuympäristöä, syy ei ole kenessäkään muussa kuin sinussa itsessäsi. Ja lapsesi tulevat varmasti vielä kertomaan sinulle totuuden vasten kasvoja: sinä olet syyllinen. Uhrin rooli ei tuo kenellekkään synninpäästöä. Vain ja ainoastaan totuus tekee vapaaksi. Niin kauan kun olet katumaton etkä ymmärrä Kristuksen rakkautta sinua kohtaan, teet viattomasta lapsestasi itsellesi Kristuksen, ristinkantajan. Hän takuulla oppii tietämään miltä Jeesuksesta tuntui kun Hän ristillä huusi: "Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?

Jos me osaisimme rakastaa itseämme ja muita, vain Jeesus tietäisi miltä tuntuu Jumalan hylkäämänä oleminen. Sen ei kuulu olla meidän osa. Eikä kukaan sitä osaa varmasti tahdo lapsellensa lahjoittaa tieten tahtoen.

Jos armahtaa jatkuvasti yli voimiensa esimerkiksi pahoinpitelevää, alkoholistia, kaltoin kohteevaa, tai petollista puolisoa, ihminen toimii narsistisesti ja pyrkii Jumalan asemaan. Mikään ei oikeuta sinua olemaan niin armollinen että aiheutat muille ja itsellesi tuskaa. Sillä armollisuudellasi estät myöskin kumppaniasi tekemästä selvää omasta rististään. Uhrin asemaan jääminen on pahin teko mitä voi perheellensä tehdä. Se estää kumppania löytämästä Jumalaa ja siirtää vastuun lapsille.

Me ihmiset olemme kaikki luonnostaan enemmän tai vähemmän kyvyttömiä kohtaamaan totuutta. Onneksi saamme luottaa siihen että Jumala on uskollinen ja Hän johdattaa meidät kaikkeen totuuteen, oikeaan aikaan, kun vain meillä itsellämme on tahto vaeltaa totuudessa. Ja jos ei ole, voi sitäkin pyytää. Eli, dramaattisesta kirjoituksesta huolimatta ilouutinen on se, että meidät on vapautettu kelvottomuudestamme, me emme ole musertavalla tavalla vastuussa virheistämme. Jeesus on meidän taakkamme kantaja. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus totuuteen ja vapauteen!

Laitanpa tähän erään laulun, joka ei todellakaan vastaa musiikkimakuani mutta sanoma on vahva. https://www.youtube.com/watch?v=k9DA-WyjzVk

Uusien mahdollisuuksien viikonloppua kaikille!




Janette

kesän kuulumisia

Hei!

Ajattelinpa nyt koota jotain paloja meidän kesästä tänne, vaikka nyt kesällä olenkin ihan suosiolla jättänyt blogin sivuun. Kauhea ahdistus siitä vaan tulis jos yrittäisi joka asiasta saada tänne laitettua. Joka päivä kun tulee ihania tilanteita ja asioita ja kesä on täynnä mahdollisuusksia ihanille kuville ym. Olen osannut nauttia hetkistä yrittämättä aina pyydystää niitä talteen. Elämän katoavaisuus on lakannut ahdistamasta kun koin että Jumalassa kaikki on ikuisesti meidän; menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Ei ole mitään syytä ahnehtia elämää.
 



 Romeo on kovasti mottoriajoneuvojen perään.

tämä ilme on käytössä erilaisissa tahtomistilanteissa.

Tässä tilanteessa Romeo käpsytteli "oman" menopelinsä luo ajelua vaatimaan kun muut lähti mopolla ja mönkijällä. Pieni onkin tottunut että saa olla aina kyydissä kun ruohoa leikataan. Kerrankin oli puolitoista tuntia!  

Romeo myös on ollut paljon Janin puuhissa mukana tallissa ja tuntuisi viihtyvän siellä vaikka koko päivän. Nyt lisäksi nukkuu yöt Janin kanssa. Sillä tavalla saatiin "vauva" vieroitettua yösyötöistä. Kyllä pieni on jo isin poika siinä missä äidinkin.

Pitää koittaa vähän sisustusjuttuakin tänne lisätä.....Tuossa jo alkukesästä vähän järjestelin keittiötä. Tarvitsin lisää säilytystilaa ja mieleeni muistui Larissan vanha täyspuinen hoitopöytä. Tämä on niin tilaa vievä ettei se ole ollut käytössä kuin kolmen ensimmäisen lapsen aikana.

Irrotin päältä reunukset ja hioin vähän. Pinnasta tuli kiva.

 Sopii oikein hyvin meidän keittiöön ja olin iloinen että saatiin vielä käyttöön tämä pöytä johon liittyy paljon muistoja.

tämmöinen ainoastaan yksi pieni sisustuspuuska on meillä vieraillut tässä kolmen kuukauden sisällä.....sen siivittämänä keksin myös laittaa reseptitaulut meidän keittiön vanhojen ikkunoiden väliin. Ne on kätevästi juuri leivontapöydän takana. Pitäisi tehdä pari uuttakin taulua suosituimmista jutusta. Olen vaan leiponut kyllä lähiaikoina kaikenlaisia piirakoita jotka teen ilman reseptiä kiireessä. Hyvää on kuitenkin tullut.

Enpäs ole vielä kissoistakaan laittanut mitään kuvia. Tässä pari ihan ensimmäisiltä viikoilta.

Nythän ne tietysti ovat jo isompia...ja meidän emokissa katosi pari viikkoa sitten, joten meillä on nyt kolme aika reppanaa orpoa. Toki ovat jo reippaita ja syövät itse ja ovat sisäsiistejä. Lisäksi heitä hoivaa meidän kaksi poikakissaa siinä missä osaavat. Yllättävän hienosti tuntuvat huolehtivan pienistä nekin. :) 

Kissat ovat kyllä todella seurallisia eläimiä. Ne haluavat ulkonakin aina puuhailla ja leikkiä siellä missä ihmisetkin oleskelevat. Eilen aamulla kisut heti tulivat leikkimään viereiseen puuhun kun itse söin aamiaista ja luin pöydässä puun alla. Sain pari kuvaa napattua vaikka kissat olivat tosi villillä tuulella.

 

meillä on aika iso kirsikkapuu ja näyttäisi tulevan paljon kirsikoita. :)

  Lueskelin tätä vanhaa pientä kirjasta jonka sain aikoinaan rippipapiltani lahjaksi. On hauskaa ajatella että ne asiat jotka oppiakseni minun on täytynyt kulkea mutkaisia teitä, ovat kutakuinkin olleet tuossa pienessä kirjassa. Asioita kun ei vain voi pelkästään lukemalla sisäistää. Tämä on ihanan positiivinen kirja. Tässä muutamia satunnaisia otteita:

Kirjassa mainitaan myös siunusten laskeminen...Kuinka onkaan että tämä maailma saa kaiken ironisoitua ja hyvä muutetaan lapselliseksi. Kaikki tuntevat tokaisun "count your blessings" mutta aika harva taitaa käsittää mikä voima sisältyy siihen että todella laskee siunauksia. 

"Jumala on kuollut - Sartre

Sartre on kuollut - Jumala"

No, mutta minä jatkan omien siunauksieni laskemista ja tässä vielä pari kuvaa minun ja lasten reissusta Storsandin luonnonsuojelualueen uimarannalle.

Reissu oli rankka mutta tulipa tehtyä! Lapsilla oli hauskaa ja minullakin mutta lähinnä siksi kun matka sinne ja takaisin muodotui niin koomiseksi. Vielä parin viikon päästä reissusta postilaatikkoon oli ilmestynyt vielä muisto mukavasta päivästä, nimittäin liikennekameran tallentama ylinopeus.

Omasta mielestäni tämä kesän loppupuolisko on mukavempaa aikaa kuin alku. Nyt vasta alkaa olla monenlaisia niittykukkiakin näkyvillä. Eilen oikein tuli mieleen että täytyypä mennä meidän Celesten kanssa kahdestaan kävelylle poimimaan kukkia. Tietysti hän poimii muutenkin niitä mutta yhdessä tekeminen on asia erikseen. Kukkien poimimisesta on talvellakin puhuttu. Sellainen ajatus tuli mieleeni että ihminen joka asustaa nelivuotiaan tytön kanssa saman katon alla mutta ei mene edes kerran kesässä poimimaan hänen kanssaan kukkia, on varsinainen houkka! :D Tuo vanhanaikaninen nimitys "houkka" sopii mainiosti tähän asiayhteyteen. Mitähän se lienee alunperin tarkoittanut?

tässä äitini istuttamat(vai kylvämät?)unikot.

Celesten kimppu oli tietysti kaikkein kaunein!

Kukista on paljon iloa. Mikäs siinä onkin että kukat herättävät niin paljon ajatuksia ja tunteita? Miksi lahjana tuotu kukkakimppu tuntuu herkemmältä lahjalta kuin jokin  muu? Ehkä siksi että kun oikein ajattelee niin nehän edustavat pysähtymistä kauneuden äärelle. Kukka voisi hyvin olla hetkessä elämisen symboli. Naiset jotka rakastavat kukkia ovat ehkä parhaiten sisäistäneet tämän salaisuuden. 

En nyt näemmä malta lopettaa kun pitkästä aikaa kirjoitin, mutta nyt saa riittä. 

Ihanaa kesän jatkoa kaikille! 

Janette