vallan runollinen kesähuone :)

Hei kaikille ihanille! Ihanille siksi, että kaikki te jotka ymmärrätte mahtavan blogini "päälle" olette varmastikin ihania ihmisiä! Hahaha

Kesähuoneen sisustus on kutakuinkin valmis, ja kuvia tulee nyt! Jostain syystä päädyin merelliseen tunnelmaan. Uppouduin aiheeseen vähän liikaakin, tulin tunteelliseksi ja runolliseksi ja lopulta oli mahdotonta kuvata koko sitä tunteiden ja mielikuvien skaalaa mitä tämä aihe minussa herätti. Mutta tässä nyt kuitenkin jotain.
Ensin yksi kuva netistä avartamaan mieltänne oikeanlaiseen tunnelmaan. :)



Toivottavasti tykkäätte.

merituuliko se ikkunasta puhaltaa? ;)

tahdoin jättää turhat hienoudet pois ja käytin vanhoja ja karkeita materiaaleja. Pientä koristeellisuutta on vain mausteena.

nämä vintilla majailleet "rumat" retrotuolit kävivät mielestäni hyvin tänne.

Minä nytkin merelle katson. 
Sydän itkeä melkein vois, 
sillä syksyllä luotani lähti 
tuo laiva ihana pois, 
joka suurempi muita oli, 
ja jota mä rakastin, 
kun saapui se korkein keuloin 
ja purjein ylpeilevin.

-Oiva Paloheimo(lähtevien laivojen satama)

laitoin yhteen petiin vanhan hetekan laidat, jos joku pienempi nukkuu täällä joskus.

Retki meren rantaan

Pitkin aamuöistä joenuomaa
Kulki perhe retkimuonaa repuissaan
Kohti meren rantaa pohtimaan
Kukin haaveitaan

Sisämaan rauha liukui pois
Kun tuuli toi meren oudot äänet
Kuultavaksi retkeläisten
Poloisten

Isä oli väsynyt mies
Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan
Väsynyt kiskomaan meitä mukaan leikkiin
Vannomaan nimeen jumalista julmimman

"Meri on suurempi kuin luulin"
Sanoi äiti hymyhuulin
Suuteli siskon pientä otsaa
Se on suuri ja suolainen
Me joimme kotonakeitetyt kahvit
Veimme leijat tuuleen tanssimaan
Isä nautti tilkan tummaa murhettaan

Ja päivä kuuma yöksi kutistui
Tuuli jatkoi pauhuaan
Ulapan kummitukset joivat kunniaksi kaukomaiden
Ja urheuden

Isä jäi puuksi meren rantaan
Meren raivopäisen rantaan
Isä jähmettyi ja juuttui
Kunnes tuuleksi muuttui

Minä perin kartanot ja kunnaat
Perin joen kuivan uoman
Ja pian kunniaani kuivun
Minäkin

Isä oli väsynyt mies,
Väsynyt maailman tuskaan puuttumaan
Ja minäkin väsyn kohta
Ja lähden meren rantaan haihtumaan

Ja sinä poikani jäät

-Edu Kettunen

KESÄRUNO

En ole pukeva lastani

silkkimekkoon

Risaiset housut ja vääränvärinen nuttu,
siinä se asu, joka ei loukkaa silmää,
joka ei poikkea vetten puitten teitten
maitten riekaleriemusta,
kauneudesta.

Karta silkkiä, nuppusormi.

Paina poskesi rosoista kaarnaa vasten.
Sen sisar olet.

-Eila Kivikkaho-

 

Huomenna minulla on taas kirpputoripäivä, joten yritän nyt palata näistä merellisistä mietteistäni maan pinnalle ja olla tomera kotirouva.

Mukavaa illan jatkoa!

Janette