Heipparallaa! 

Olenkos muistanut kertoa että meillä on täällä viisi kissanpentua? 

Luonnossa on niin kaunita värejä! Itsekin olen muuttunut yhä vain maanläheisemmäksi. En pysty pukeutumaan enää kovin räikeisiin väreihin, enkä meikata kovin paljon. Alkaa ahdistaa! Suosin vaatteissa puuvillaa, pellavaa ja nahkaa. Muutunkohan harmaavarpuseksi joka sulautuu maan tomuun? No mitäpä sillä on väliä jos vain itse olen onnellinen. Jonkinlainen murrosvaihe tulee aina kun tuolta vauvantuoksusta kömpii takaisin ihmisten ilmoille.

Uskon että alan liikkua yhä enemmän luonnossa. Liikkuminen raittiissa ilmassa luonnon keskellä on parasta mitä tiedän. Sellainen päivä ei koskaan ole hukkaan heitetty joka on ulkona vietetty. Lähitulevaisuudessa varmasti marjastan ja sienestän paljon. Ties vaikka kalastaisinkin kun poika vaikuttaa olevan aivan mahdoton kalamies. Muutenkin tykkää hänkin olla ulkona ja lähtee minun kanssa yleensä aina lenkille mukaan pyörällä. Ehkä jonain päivänä lähden Norjaan kalastamaan ja patikoimaan poikani kanssa. Haaveilen Norjan ihanista vuoripuroista. Niiden katsominenkin on pelkkää juhlaa. 

Mukavaa kun kissanpentuja tuli sopivasti lapsille hellittäviksi kun minä olen paljon vauvan kanssa. 

Nämä pennuut ovat aika hassun värisiä! :)

 

Kissat on annettu meille lohdutukseksi siihen asti kunnes saamme makoilla leijonan kainalossa. :)

Janette