kesän odottelua ja ihmettelyä

Hei!

Enpä tiedä miten on nyt näin kauan vierähtänyt viime postauksesta. En aio tuota vauvaa sanoa nyt tekosyyksi sillä kaikkeen muuhun mulla kyllä on sitä aikaakin riittänyt muttei bloggaamiseen!

 Onhan tässä kiireitäkin ollut pääsiäisen jälkeen kun kolmet synttärit on täytynyt järjestää ja kaikenlaista muutakin päänvaivaa on ollut. Mutta sinnikkäänä vaan ja erittäin hitaasti ja epäväarmasti bloggaaminen jatkuu.

 Me ollaan tehty aika paljon pihatöitä. Joitenkin vaan haluaisi olla kokoajan ulkona kun siellä näyttää niin kauniilta aina. Säällä kuin säällä. En oikein tiedä miten tuo luonto on tullut mulle niin tärkeäksi ja ihmeelliseksi. Kaikki värit on jotenkin kirkastuneet ja monesti kaikki näyttää yhtä värikkäältä kuin lasten satukirjoissa. Elämä on mennyt yhdeksi ihmettelyksi. Onkohan se sitä lapsen kaltaiseksi tulemista? Lapsethan ne kaikkea ihmettelee. Onneksi Romeo tykkää myös olla ulkona mun kanssa ihmettelemässä. Kitinät loppuu yleensä siihen paikkaan kun pääsee ulos.

työkalut on miesvauvalle mieleen. Ulkonakin tepastelu suuntautuu heti autotalliin.

 Meidän pihassa on paljon isoja puita. Se on hieno juttu. Ollaan nyt laitettu täysin hunningolla ollut talon sivupiha siistimmäksi. Siellä kasvaa jättimäinen koivu, joka on kuin tehty lasten kiipeilyä varten.

 Tästä koivusta ja suvupihasta laitan kuvia sitten vielä kun on vielä vihreämpää. Tuntuu muutenkin ettei mikään kuva tee tälle puulle oikeutta....ehkä vielä onnistun täydellisen kuvan nappaamisessa.

 


Kyhäsin pienen pätkän aitaa tien viereen. Oikeastaan vain siksi kun mielestäni siellä missä on ruusupensaita, kuuluu olla myös valkoinen aita. Jonain päivänä tehdään hienompi mutta tämä saa kelvata ensi hätään. 

 Aidan viereen olen istuttanut kaksi ruusupensasta. Jännityksellä odotan kukkivatko ne. En ole mikään viherpeukalo mutta luultavasti minusta tulee semmoinen ainakin vähän.

 Tänään oli ihana päivä. Raikas mutta aika lämmin kuitenkin. Vaikka yö meni vauvan kanssa harvinaisen huonosti, ulkona oli niin mukavaa ettei väsyttänyt oikeastaan ollenkaan. Saatiin kokeo Oliverin kanssa myös ihana yllätys, kun aloin siirtämää kissojen lämpökoppia (jossa kissat eivät koskaan ole) pois ja kurkkasin sisälle vain ohimennen niin siellä olikin tämmöinen näky:


Vaikkei me nyt niin hirveän innokkaina pentuja odoteltu kun on tässä ollut muutakin puuhaa, niin kyllä uuden elämän ihme on aina ainutalaatuinen. 

 Elämää suuremaa asiaa ei minulla nyt ole.....ja eipä tietysti voi edes olla. Elämähän se on suurinta.
Toivotan kaikille ihmeiden täyteisiä alkukesän päiviä! 

 Janette