kesän kuulumisia

Hei!

Ajattelinpa nyt koota jotain paloja meidän kesästä tänne, vaikka nyt kesällä olenkin ihan suosiolla jättänyt blogin sivuun. Kauhea ahdistus siitä vaan tulis jos yrittäisi joka asiasta saada tänne laitettua. Joka päivä kun tulee ihania tilanteita ja asioita ja kesä on täynnä mahdollisuusksia ihanille kuville ym. Olen osannut nauttia hetkistä yrittämättä aina pyydystää niitä talteen. Elämän katoavaisuus on lakannut ahdistamasta kun koin että Jumalassa kaikki on ikuisesti meidän; menneisyys, nykyisyys ja tulevaisuus. Ei ole mitään syytä ahnehtia elämää.
 



 Romeo on kovasti mottoriajoneuvojen perään.

tämä ilme on käytössä erilaisissa tahtomistilanteissa.

Tässä tilanteessa Romeo käpsytteli "oman" menopelinsä luo ajelua vaatimaan kun muut lähti mopolla ja mönkijällä. Pieni onkin tottunut että saa olla aina kyydissä kun ruohoa leikataan. Kerrankin oli puolitoista tuntia!  

Romeo myös on ollut paljon Janin puuhissa mukana tallissa ja tuntuisi viihtyvän siellä vaikka koko päivän. Nyt lisäksi nukkuu yöt Janin kanssa. Sillä tavalla saatiin "vauva" vieroitettua yösyötöistä. Kyllä pieni on jo isin poika siinä missä äidinkin.

Pitää koittaa vähän sisustusjuttuakin tänne lisätä.....Tuossa jo alkukesästä vähän järjestelin keittiötä. Tarvitsin lisää säilytystilaa ja mieleeni muistui Larissan vanha täyspuinen hoitopöytä. Tämä on niin tilaa vievä ettei se ole ollut käytössä kuin kolmen ensimmäisen lapsen aikana.

Irrotin päältä reunukset ja hioin vähän. Pinnasta tuli kiva.

 Sopii oikein hyvin meidän keittiöön ja olin iloinen että saatiin vielä käyttöön tämä pöytä johon liittyy paljon muistoja.

tämmöinen ainoastaan yksi pieni sisustuspuuska on meillä vieraillut tässä kolmen kuukauden sisällä.....sen siivittämänä keksin myös laittaa reseptitaulut meidän keittiön vanhojen ikkunoiden väliin. Ne on kätevästi juuri leivontapöydän takana. Pitäisi tehdä pari uuttakin taulua suosituimmista jutusta. Olen vaan leiponut kyllä lähiaikoina kaikenlaisia piirakoita jotka teen ilman reseptiä kiireessä. Hyvää on kuitenkin tullut.

Enpäs ole vielä kissoistakaan laittanut mitään kuvia. Tässä pari ihan ensimmäisiltä viikoilta.

Nythän ne tietysti ovat jo isompia...ja meidän emokissa katosi pari viikkoa sitten, joten meillä on nyt kolme aika reppanaa orpoa. Toki ovat jo reippaita ja syövät itse ja ovat sisäsiistejä. Lisäksi heitä hoivaa meidän kaksi poikakissaa siinä missä osaavat. Yllättävän hienosti tuntuvat huolehtivan pienistä nekin. :) 

Kissat ovat kyllä todella seurallisia eläimiä. Ne haluavat ulkonakin aina puuhailla ja leikkiä siellä missä ihmisetkin oleskelevat. Eilen aamulla kisut heti tulivat leikkimään viereiseen puuhun kun itse söin aamiaista ja luin pöydässä puun alla. Sain pari kuvaa napattua vaikka kissat olivat tosi villillä tuulella.

 

meillä on aika iso kirsikkapuu ja näyttäisi tulevan paljon kirsikoita. :)

  Lueskelin tätä vanhaa pientä kirjasta jonka sain aikoinaan rippipapiltani lahjaksi. On hauskaa ajatella että ne asiat jotka oppiakseni minun on täytynyt kulkea mutkaisia teitä, ovat kutakuinkin olleet tuossa pienessä kirjassa. Asioita kun ei vain voi pelkästään lukemalla sisäistää. Tämä on ihanan positiivinen kirja. Tässä muutamia satunnaisia otteita:

Kirjassa mainitaan myös siunusten laskeminen...Kuinka onkaan että tämä maailma saa kaiken ironisoitua ja hyvä muutetaan lapselliseksi. Kaikki tuntevat tokaisun "count your blessings" mutta aika harva taitaa käsittää mikä voima sisältyy siihen että todella laskee siunauksia. 

"Jumala on kuollut - Sartre

Sartre on kuollut - Jumala"

No, mutta minä jatkan omien siunauksieni laskemista ja tässä vielä pari kuvaa minun ja lasten reissusta Storsandin luonnonsuojelualueen uimarannalle.

Reissu oli rankka mutta tulipa tehtyä! Lapsilla oli hauskaa ja minullakin mutta lähinnä siksi kun matka sinne ja takaisin muodotui niin koomiseksi. Vielä parin viikon päästä reissusta postilaatikkoon oli ilmestynyt vielä muisto mukavasta päivästä, nimittäin liikennekameran tallentama ylinopeus.

Omasta mielestäni tämä kesän loppupuolisko on mukavempaa aikaa kuin alku. Nyt vasta alkaa olla monenlaisia niittykukkiakin näkyvillä. Eilen oikein tuli mieleen että täytyypä mennä meidän Celesten kanssa kahdestaan kävelylle poimimaan kukkia. Tietysti hän poimii muutenkin niitä mutta yhdessä tekeminen on asia erikseen. Kukkien poimimisesta on talvellakin puhuttu. Sellainen ajatus tuli mieleeni että ihminen joka asustaa nelivuotiaan tytön kanssa saman katon alla mutta ei mene edes kerran kesässä poimimaan hänen kanssaan kukkia, on varsinainen houkka! :D Tuo vanhanaikaninen nimitys "houkka" sopii mainiosti tähän asiayhteyteen. Mitähän se lienee alunperin tarkoittanut?

tässä äitini istuttamat(vai kylvämät?)unikot.

Celesten kimppu oli tietysti kaikkein kaunein!

Kukista on paljon iloa. Mikäs siinä onkin että kukat herättävät niin paljon ajatuksia ja tunteita? Miksi lahjana tuotu kukkakimppu tuntuu herkemmältä lahjalta kuin jokin  muu? Ehkä siksi että kun oikein ajattelee niin nehän edustavat pysähtymistä kauneuden äärelle. Kukka voisi hyvin olla hetkessä elämisen symboli. Naiset jotka rakastavat kukkia ovat ehkä parhaiten sisäistäneet tämän salaisuuden. 

En nyt näemmä malta lopettaa kun pitkästä aikaa kirjoitin, mutta nyt saa riittä. 

Ihanaa kesän jatkoa kaikille! 

Janette